Emon keittiöpäällikkö Niko Suomalainen uskoo kasvisten ja iloisten illallisten voimaan. Mutta millaisen tatuoinnin hän ottaisi?

”Kokkiohjelmien tuotanto oli televisiossa kuumimmillaan juuri, kun pähkäilin, miksi alkaisin isona. Ohjelmat innoittivat minut opiskelemaan kokiksi. Ensimmäisessä työharjoittelussa tunsin olevani oikeassa paikassa. Pääsin kokemaan alan hektisyyden, ja se alkoi viehättää. Kiireessä annoksia pitää tehdä kovalla tempolla, mutta laadusta tinkimättä.

Viimeiset kaksi vuotta olen työskennellyt vuoromestarina upeassa Ravintola Olossa. Sitä ennen olin keittiömestarina kahdessa eri huipputason ravintolassa ja muutama vuosi vierähti saaristossa sijaitsevissa ravintoloissa kokaten. Siellä saa aina samalla mahtavan rusketuksen!

Meren äärellä on seesteinen ja lokin laulun täyteinen tunnelma, kaupunkimiljöössä taas oma utuinen lumonsa. Helsingin sydämessä sijaitsevan Emon keittiöpäälliköksi ryhdyn levollisin mielin. Täällä on loistava tiimi, johon luotan täysin.

Vapaa-ajalla olen hakenut adrenaliinia ja luonut arvokkaita ihmissuhteita kokkikilpailuissa. Kilpaillessa oma osaaminen on kiritty mahtavien tiimikavereiden kanssa huippuunsa. Yhteistyötaidot ovat tässä työssä tärkeitä, ja kilpailuista olen myös saanut niitä taitoja. Opin samalla paljon itsestäni, erityisesti siitä, miten paineistettu ilmapiiri sytyttää minut parhaisiin tuloksiin.

Vastapainoksi keittiön hektisyydelle haen inspiraatiota luonnonrauhasta metsässä kävellen. Saan uusia ideoita ruuanlaittoon luonnon tarjonnasta, kuten villiyrteistä ja kalasta.

Lapsena liikuin paljon isäni kanssa luonnossa. Veneilimme usein Espoon saaristossa. Kalastimme paljon. Suomalaiset kalat ovat yksi lempiraaka-aineistani. Jos jonkin tatuoinnin ottaisin, olisi se kuha. Vielä ei ole yhtään, mutta ehkä se olisi ensimmäinen.

Minulla on 10-vuotias poika, jonka kanssa laitamme paljon ruokaa. Minusta on tärkeää kasvattaa ruokakulttuurin merkitystä Suomessa, ja omien lasten innostamisella on siinä suuri merkitys. Olen iloinen, kun poikani valitsee kaupasta jotain epätavallista. Hänen toiveestaan olemme kokanneet yhdessä esimerkiksi kokonaisen kaniinin ja kampasimpukoita. Toivon, että hän innostaa ystäviään paremman ruuan pariin nyt ja tulevaisuudessa.

Tulevaisuutta ajattelen myös raaka-aineiden valinnassa. Ruuassa tulisi keskittyä entistä enemmän kasvisten käyttöön. Maailman kantokyky ei kestä nykyisen kaltaista lihan kulutusta, ja kasviksia arvostetaan muutenkin liian vähän. Pitäisi päästä irti aatteesta, että lautasella täytyy olla aina puolet lihaa. Annokset tulisi suunnitella niin, että kasvisvaihtoehto on mietitty täydelliseksi. Menussa voi ihan hyvin olla monta kasvisannosta peräkkäin.

Kasvisten käytössä viehättävät tuoreus ja sesongit. Esimerkiksi suomalaiset mansikat ovat mielestäni parhaimmillaan vain viikon. Silloin niitä on ilo käyttää!

Kasviksia ei tule työstää liikaa, ja niiden hyvä säilöntä on yhtä lailla tärkeää. Eri vuodenaikoina hyvin säilöttyjä kauden kasviksia on mahtava päästä käyttämään myöhemmin, kun sesonki on jo ohitse.

Toiveeni on, että suomalainen ruokakulttuuri kehittyy rentoa tunnelmaa ja parempaa ruokaa arvostavaan suuntaan. Sinne haluan viedä myös Emoa.

Ruuan pitäisi olla enemmän herkuttelua. Ravintolassa asiakkaalle pitää tulla tunne siitä, että hänelle tarjotaan jotain ainutkertaista, mitä kotona ei olisi itse valmistanut. Vapaa-ajalla tykkään itsekin käydä nauttimassa muiden ammattitaidosta kaikenlaisten annosten parissa. Herkuttelen ravintolassa esimerkiksi ankanmaksalla.

Ravintolakokemuksen tulee mielestäni olla kepeä. Tärkeintä on, että asiakkaat lähtevät kotiin onnellisena hymyssä suin. Paras ravintolakokemus on hyvän seuran ja herkullisen ruuan yhdistelmä.

Haaveeni on, että pääsisin asemaan, jossa voi nostaa ihmisten arvostusta ruokaa kohtaan. Siihen pyrin täälläkin. Toivon, että voimme luoda Emossa yhdessä ravintolakokemuksen, joka vaikuttaa ihmisten ruokatottumuksiin niin, että he itsekin uskaltautuvat kokkaamaan jotain uutta ja hakevat rohkeasti elämyksiä ravintoloista ystävien kanssa nauttien.

Tervetuloa vieraaksemme Emoon viettämään ilta, jos toinenkin!”